Eräs henkilö sanoi minulle, että pitää olla spontaani ja tehdä hulluuksia. Minä yhdyn samaan, mutta sitäkin vain tiettyyn pisteeseen asti. Ja pitää yrtittää ajatella, että mitä tulevaisuuden minä ajattelisi tästä ja mitkä seikat vaikuttavat päätöksen tekoon. Välillä tuntuukin mahtavalta ajatella, että jättäisi kaiken vain taakseen ja matkustaisi kauas pois. Mutta ketä siellä olisi? Ei perhettä, eikä tuttuja. Toki, aina löytää uusia ihmisiä, mutta ei se ole sama asia.
Toki kaiken negatiivisen jälkeen on ollut paljon positiivista. Iskän synttäreiden viettoa, Linnamäellä käynti, kavereiden näkemistä, leffassa käyntiä ja luonnossa kuljeskelua. Tästä on hyvä jatkaa.
